Tavoistamme poiketen olimme tällä kertaa liikkeellä oman äänentoiston kanssa. Tästä johtuen allekirjoittaneen päivästä oli tulla melko pitkä.
Matka alkoi Vallilan treenikämpältä, josta otettiin kyytiin Markuksen lisäksi rummut ja Tommin vahvistinnuppi. Sieltä matka jatkui kohti huoltoasemaa, josta vuokrattiin koppiperäkärry äänentoistotekniikkaa varten.
Kärryn kytkettyämme matkasimmekin Tuusulassa sijaitsevalle Soundbiten varastolle, jossa Ville jo odottelikin meitä ovet auki. Kärryn pakkaaminen tapahtuikin huomattavasti nopeammin kuin olimme osanneet arvioida ja niinpä pääsimme matkaan hyvissä ajoin. Markus kylläkin taisi jossain välissä vitsailla, ettei lähde enää mukaan, jos näin paljon tavaraa otamme kyytiin…
Tultuamme Kuusankoskelle kävimme tarkastamassa paikan, ja hui, se oli hyvin kaikuisa ja suhteellisen pieni tila.
Kalustoa emme vielä päässeet pystyttämään, koska samassa tilassa oli vielä alkamassa yksi tilaisuus, jonka oli määrä kestää n. tunnin.
Koska emme oikeastaan mitään voineet asialle tehdä, lähdimme käymään Markuksen kanssa meidän lapsuuden ajan ystäviemme luona syömässä ja nauttimassa heidän seurastaan. Kiitoksia ruuasta Antti ja Hanna!
Hyvin syöneinä lähdimme takaisin Seurakuntakeskukselle ja peruutimme kärryn aivan oven eteen.
Onneksi Kuusankosken seurakunnan nuoria oli auttamassa roudaamisessa ja saimmekin kamat sisälle ja pystyyn aika pian.
Täytyy sanoa, että vaikka paikka olikin pienehkö ja äänentoistolaitteistomme aika suuri siihen tilaan, ei mitään ongelmia sijoittelun suhteen tullut. Tämä on varsin merkillistä ottaen huomioon, että Housebandin mikitykset ja tavarat olivat jo lavalla, ja he käyttivät omaa miksauspöytäänsäkin, josta ohjattiin vain stereosignaali meidän järjestelmäämme. Siltikin sovimme kaikki lavalle ilman suurempia ongelmia.
Koska osa meidän väestämme oli vielä matkalla Kuusankoskelle, päätimme tehdä Housebandin soundcheckin ensiksi. Heillä olikin oma miksaaja ja kuten jo todettua, myös oma pöytä, joten minä pääsinkin helpolla tällä kertaa.
Housebandin checkin jälkeen olimme vuorossa me. Olipas oikeastaan mukavaa kun pitkästä aikaa oli ihan ”oma” joukkue koossa ilman tuuraajia.
Soundcheckin aikana huomasimme, että lavalla täytyi soittaa oikeasti hiljaa, jotta jostain sai selvää. Tämän pojat tekivätkin varsin mainiosti ja niinpä lopputulokseksi saatiin varsin hyvän kuuloinen keikka.
Yleisö piti näkemästään ja kuulemastaan, mutta harmittavan myöhään alkaneen keikan takia jouduimme soittamaan hieman normaalia lyhyemmän setin. Joka tapauksessa setti oli ehyt ja hyvä, koostuen niin uusista kuin vanhoista ja vieläkin vanhemmista ralleista.
Keikan loputtua olikin Tommilla jo kiire Kimmon kanssa Tampereelle, että Tommi ehtisi vielä yöjunaan ja niinpä kamojen purkaminen ja roudaaminen jäi meille muille. V-P:n piti jossain välissä lähteä jo liikkeelle, olihan hän tullut suoraan ystävänsä häistä keikalle ja näin ollen silmiin oli joutunut jo aika kasa unihiekkaa.
Lopulta kun Kuusankosken nuorten avustuksella olimme saaneet kaikki kamat takaisin kärryyn pakatuksi lähdimme suuntaamaan Markuksen ja Jaakon kanssa kohti Korian ABC:tä.
ABC:llä Markus huomasi erään hieman päihtyneen miehen tiputtavan 60 euroa lattialle, ja koska rehellisyys maan perii, juoksi Markus kaverin perään pihalle viemään rahat takaisin.
Tästä oli kyseinen herra varsin otettu ja niinpä hän tulikin keskustelemaan kanssamme vielä toviksi samalla kun söimme hyvin ansaittua ruokaamme.
On se vaan niin hienoa huomata, että pienilläkin teoilla voi tehdä jollekin todella hyvän mielen…
ABC:ltä jatkoimme kohti Tuusulaa ja varastoa, jonne jätimme niin PA:n kuin kärrynkin. Kiitos Ville kun palautit kärryn puolestamme!
Vaikka oman äänentoistotekniikan kuskaaminen onkin työlästä ja varsin hikistä hommaa, tällä kertaa se ainakin kannatti. Saimme haasteellisesta tilasta varsin hyvän kuuloisen kokonaisuuden, kun käytössä oli tutut kamat, joita osasi säätää tarvittavalla tavalla.
Tavarat purettuamme jatkoimme Vallilaan treenikämpälle ajatuksenamme viedä sinne rummut ja Tommin kitarakamat, mutta jostain kumman syystä sähköinen lukko ovessa ei toiminutkaan.
Tästä tuohtuneina ajoimme Markuksen luo ja purimme kaikki tavarat Markuksen autoon, jonka jälkeen Markus tuumasi ”Varmaan jo muutaman tunnin kuluttua on tuo auto tyhjä, eikä välttämättä minun toimestani…”
Markuksen luota allekirjoittanut lähtikin jo ajelemaan kotia ja suihkua (tuli muuten todella tarpeeseen) kohti aamun jo sarastaessa kauniissa kesäyössä.
Minka / klinik - säliääni
